Tietoa mainostajalle ›

February 12, 2017

HERKKYYDESTÄ (NIIN MYÖTÄ KUIN VASTAMÄESSÄ)

Eilisen avautumisen jälkeen tuntui vähän tyhjältä kirjoittaa kylpyhuoneen sisustuksesta niin kuin minulla oli alun perin tarkoitus. Jostain syystä tuli voimakas tunne puhua jostain henkilökohtaisemmasta aiheesta. Henkinen avautuminen saattaa olla seurausta tuosta pienestä kriisistä, jonka koimme kylmän ja pimeän kodin takia tai sitten ei. Tämä teksti on pyörinyt joka tapauksessa mielessäni jo pitkään.

Olen henkilö, joka tuntee syvästi. Tunnen syvästi niin surut, murheet kuin suunnattoman ilon ja onnenkin. Tunnen myös muiden tunteet ja olen jatkuvasti tuntosarvet pystyssä, siitä millainen ilmapiiri ympärilläni vallitsee. Arvannette varmaan, että tämä saattaa olla hyvin kuormittavaa. Varsinkin toisten tunteiden ja ilmapiirin suhteen menen varmasti usein täysin metsään. Tulkitsenhan niitä täysin omien kokemusten ja näkemysteni kautta. Tunnen myös fyysisenä kipuna "hauskojen kotivideoiden" videoklipit, joissa trampoliinin kehikko mukavasti muksahtaa selkään pieleen menneen voltin seurauksena tai nilkka muljahtaa ympäri, kun pikku hyppyrin jälkeen pyörällä laskeutuminen ei sujukaan niin pehmeästi, kuin oli suunniteltu. Katson mielelläni mäkihyppyä ja jääkiekkoa, mutta sävähdän aina, kun joku taklataan laitaan tai toinen tulee mäkeä alas kierien. Elokuvia, joissa ammutaan en pysty katsomaan. Se tekisi aivan liian kipeää.

Olen myös herkkä huonoille yöunille, voimakkaille äänille ja hajuille. Tulkitsen nanosekunnin ajan toisen kasvoilla viivähtävän ilmeen turhan herkästi usein vihamieliseksi. Tätä katsetta jään pohtimaan sitten viikkokausiksi.

Viihdyn rauhallisten, selkeiden ja johdonmukaisten ihmisten seurassa, joilla on rento ote ja asenne elämään. Arvostan kauniita sanoja ja suoraselkäisyyttä. Hermostun, jos toinen hermostuu ja minulla voi kestää viikkotolkulla tasaantua. Tällöin vetäydyn totaalisesti kuoreeni eikä minuun saa kontaktia mitenkään, vaikka kuinka koputtaisi.

Pidän ihmisten seurasta, mutta tarvitsen paljon aikaa palautuakseni sosiaalisista tilanteista. Väsymys on pahinta. Hengitys salpautuu ja voin fyysisesti pahoin. Tällöin olen mielelläni rauhassa, ihan omissa oloissani. Ja tätä saattaa kestää yllättävän pitkäänkin.

Myös ihoni reagoi voimakkaasti erilaisiin ärsykkeisiin. Alkoholista tai voimakkaista mausteista muutun tumman punaiseksi. Samoin kun olen jännittynyt, innoissani tai hämilläni. Joskus muutun punaiseksi ihan vaan jostain ajatuksesta. Usein myös silmäni punoittavat tuulesta, liikutuksesta, kuivuudesta tai väsymyksestä. Tai sitten silmäni punoittavat kilpaa ihoni kanssa ihan vain jostain satunnaisesta tunteesta, joka sillä hetkellä sisälläni myllertää.

Innostun herkästi, mutta minut saa myös herkästi lamautumaan ylimielisyydellä ja vähättelyllä. Olen äärimmäisen kiinnostunut kokonaisuuksista ja rakastan tehdä suunnitelmia. Uskon hyvin suunnitellun olevan puoliksi tehty ja saatankin käyttää suunnitteluun enemmän aikaa, kuin itse toteutukseen. Ne jotka vetelevät asioita suurella pensselillä tuskastuvat helposti hiljaiseen pohdiskeluuni, joka saattaa vaikuttaa jahkailulta. Sytyn hitaasti, mutta sitten kun sytyn, palaa se liekki niin suurella, että koko keho roihuaa. Saan paljon aikaiseksi ja sitten taas en. Mutta se, mitä teen, teen aina täysillä ja suurella sydämellä.
SHARE:

February 11, 2017

PIMEÄÄ TOUHUA

Omakotitalo asuminen on tuonut tullessaan koko joukon asioita, joita ei aikaisemmin ole tullut ajatelleeksikaan. Jos jotain sattuu, langan päähän ei voi tavoitella talonmiestä tai isännöitsijää ratkaisemaan pulmaa. Uudet talot ovat täynnä tekniikkaa ja kun joku osa-alue pettää, pettää se sitten kunnolla.

On pelottavaa, miten avuttomaksi sitä voikaan itsensä tuntea, kun talosta häviää sähköt. Tällainen nykyajan mökki on suunniteltu aika pitkälti sen varaan, että sähkönjakelu pelaa. Lyhyet sähkökatkot eivät ole mitenkään erityisen harvinaisia ja se etu tiheään asutulla alueella on, että viat korjataan aika ripeästi. Toisin kuin maaseudulla, jossa sähkönjakelun häiriöiden korjaaminen esimerkiksi myrskytuhojen aiheuttamien vaurioiden jälkeen voivat kestää reilun viikonkin. Ehkäpä maalla ollaan myös sen verran viisaampia, että kaikkea ei laiteta sähköverkon varaan. Tuvassa saattaa olla puulämmitteinen liesi sähkölämmitteisen rinnalla ja varaavalla takalla lämpenee myös torppa.

Tällainen "moderni" pirtti, jossa joka ikinen talon tekniikkaa pyörittävä nippeli on sähköistetty, muuttuu täysin toimintakyvyttömäksi, mikäli sähköä ei jostain syystä tule. Pari vuorokautta sitten kaksi kolmasosaa talostamme kirjaimellisesti pimeni eikä syytä tuntunut löytyvän. Kadonneen linjan takana olivat sekä maalämpöpumppu, joka lämmittää sekä lattiassa virtaavan veden että käyttöveden, meni pimeäksi. Samoin talon valaistus, kaikki keittiön laitteet sekä ilmanvaihto. Yllättävän nopeasti näillä kovilla pakkasilla talo, johon ei saada lämpöä kylmenee. Saunarakennuksessa mittari näytti jo kymmentä astetta. Päärakennuksessa ei sentään tarvinnut toppatakki päällä värjötellä, mutta nuhaisena ja kuumeisena se ei juuri lohtua tuonut. Jopa koirat kieltäytyivät makaamasta lattialla.

Soitimme ensimmäisen kerran Carunalle torstaina puolenpäivän aikaan. Vikailmoitusnumerosta pyydettiin katsomaan, ettei toimimaton laite ole vaan mennyt rikki. Mikäli jostain tuntemattomasta syystä kaksi kolmasosaa talomme sähkölaitteista olisi päättänyt sanoa sopimuksen täsmälleen yhtä aikaa irti, olisi tämä ollut aikamoinen ihme ja sitä myötä myös todellinen katastrofi. Vika ei kuitenkaan ollut laitteissa. Tämän jälkeen pyydettiin tarkistamaan sulakkeet. Olimme tarkistaneet sulakkeet ja vaihtaneet myös heti vian ilmettyä talomme pääsulakkeet ihan varmuuden vuoksi. Pimeää oli kuitenkin edelleen. Caruna varoitteli, että tämä tulee meillä hirveän kalliiksi, jos he laittavat vikailmoituksen eteenpäin ja heiltä tulee joku tarkistamaan tilanteen ja vika onkin meidän sähkölinjoissa. Mikäli vika on Carunassa, käynti olisi ilmainen. Epätoivoisina olimme valmiita maksamaan jo melkein mitä tahansa, että taloon saadaan lämpö.

Perjantaina vähän ennen kello neljää sähköt olivat edelleen poikki. Soitto Carunalle selvensi, että heiltä oli joku käynyt tarkistamassa tilanteen ja vika ei ole missään nimessä heidän. Jälleen kerran pyydettiin tarkistamaan sulakkeet ja soittamaan omalle sähkömiehelle. Voitte arvata, kuinka moni sähkömies oli vielä perjantaina tavoitettavissa saatikka halukas tulemaan katsomaan tilannetta. Kaikki pyysivät palaamaan asiaan maanantaina. Jos Carunalta ei löytynyt mielenkiintoa asian ratkaisemiseen, löytyi monen puhelinsoiton jälkeen sähköurakoitsija, joka otti hätämme todesta, ihan kotinurkilta. Millaista työmoraalia edustaakaan ihminen ja yritys, jota ei kiinnosta ehkäpä maailman epäkiitollisin ajankohta tai raha, vaan aito palveluhenkisyys ja auttamisen halu. Urakoitsija piipahti lähes saman tien katsomaan tilanteen, löysi vian ja totesi, että tämä menköön veloituksetta. Ulkona sijaitsevasta sähkökeskuksesta puuttui yksi linja, mistä syystä sähkönjakelu oli häiriintynyt. Tämä häiriö johtui Carunasta.

Jälleen soitto Carunaan. Kun ihmettelimme, miten Carunan lähettämä henkilö ei ollut vikaa löytynyt, tuli vastaukseksi ympäripyöreä "ei oikein tiedetä, mitä on tapahtunut". Todennäköisesti kukaan ei ollut käynyt paikalla. Mitäköhän olisi tapahtunut sille suunnattoman suurelle laskulle, jolla meitä jo aikaisemmin uhkailtiin aiheettomasta ilmoituksesta? Teimme uuden ilmoituksen ja pyysimme, että kun Carunan urakoitsija saapuu, ilmoittaa hän meille saapumisestaan henkilökohtaisesti, niin että voimme olla vieressä katsomassa ja toteamassa yhdessä, jos vikaa ei taaskaan Carunan puolelta löydy. Muutaman tunnin odottelun jälkeen Carunan lähettämä henkilö saapui pihaan, tarkasti sähkökaapin ja totesi yhden linjan puuttuvan. Tämän jälkeen hän soitti vielä yhdelle kaverille, jonka kanssa he alkoivat kaivella yleisen tien varressa olevaa sähkökaappia. Me lähdimme toivorikkaina ruokakauppaan.

Vika löytyi lähes saman tien sieltä Carunan kaapista. Joku kaapissa olevista sähköliitoksista oli löystynyt. Mikäli olisimme uskoneet Carunaa ja alkaneet tutkia vikaa omista sähköliitoksistamme, olisi tähän tuhraantunut ties kuinka kauan aikaa ja rahaa. Lisäksi olisi ollut pakko hylätä talo, pakata tavarat ja lähteä evakkoon, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin. Ehkäpä vastaisuudessa rakennamme talon, joka ei ole niin riippuvainen yhdestä toimijasta, mutta ennen kuin tähän tilanteeseen päästään, on näillä selvittävä mitä on: kiertoilmatakalla sekä kynttilänvalolla ja taskulampuilla. Onhan se tällaisille nykyajan mukavuuksiin tottuneille aikamoinen extremeseikkailu ja vielä laskun kera!

P.S. Lämmin kiitos avusta Sähkösaneeraus Finland Oy!
SHARE:

February 9, 2017

PIIRAKKA JOKA EI PETÄ KOSKAAN

Meillä jokaisella on takataskussa pari luottoreseptiä. Omista keittotaidoista ja kiinnostuksen kohteista riippuen reseptit voivat olla niinkin yksinkertaisia kuin parin ainesosan sotkeminen keskenään. Minun yksi ehdottomasti ykkösluottoresepteistä on piirakka, joka syntyy puolessa tunnissa ja vie takuulla kielen mennessään. Tätä piirakkaa on mukava tarjoilla nirsoimmallekin vieraalle. Reseptistä erityiskiitos äidilleni. Tämä on klassikko, joka on nähty lapsuuden kotini kahvipöydässä jo lähes neljäkymmentä vuotta.

Mustikkapiirakka

Pohja:

150 g margariinia
¾ dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta


Täyte:

½ l mustikoita (pakastettuihin 2 tl perunajauhoja sekaan)
¾ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl kermaviiliä

1. Vatkaa huoneenlämmössä pehmentynyt margariini, sokeri ja muna vaahdoksi.

2. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet

3. Lisää kuivat aineet margariini-muna-sokerivaahtoon.

4. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina kevyesti vuokaan

5. Paista n. 15 min kunnes piirakkapohja on saanut hitusen väriä n. 170 - 200 -asteessa.

6. Tee tällä välin täyte. Sekoita kaikki ainekset (paitsi mustikat) keskenään.

7. Ota piirakkapohja uunista ja laita pohjan päälle mustikat sekä täyte.

8. Paista vielä hetki uunissa, niin että täyte hyytyy (n. 10 min).

SHARE:

February 7, 2017

VINKIT RUOKAPÖYDÄN VALINTAAN

Puuta, lasia vai jotain ihan muuta? Sopisiko tilaan parhaiten pyöreä pöytä vai olisiko suorakaide sittenkin parempi vaihtoehto. Kuinka monta henkilöä pöydän ääreen pitääkään mahtua yhtä aikaa syömään? Pöydänjalat voivat vaikuttaa yllättävän paljon siihen, kuinka monta jalkaparia pöydän alle todellisuudessa mahtuu. Toki käytettävissä oleva tila asettaa omat rajoituksensa ruokailijoiden määrälle ja sitä myötä myös pöydän koolle.

Nyrkkisääntönä voitanee sanoa, että yksi ruokailija tarvitsee noin 60 senttimetriä pöydästä. Tällöin esimerkiksi kuuden hengen pöytä, jonka ääressä istuu kolme ruokailijaa vastakkain, tarvitsee yli kolme metrisen tilan. Pöydän taakse ja kaikkiin kulkusuuntiin pitäisi jättää tilaa noin 110 senttiä. Monissa kodeissa ruokapöytä on tilaan nähden liian suuri. Jos tila on niin ahdas, ettei pöydän takaa mahdu kunnolla kulkemaan silloin kun pöydän ääressä istutaan, voi normaalia kapeampi pöytä olla oiva vaihtoehto. Tällöin tosin joudutaan turvautumaan useimmiten itsetehtyyn tai teetettyyn pöytälevyyn.

Suorakaiteen muotoinen pöytä on helppo sijoittaa useimpiin tiloihin. Pöytä voi olla seinässä kiinni tai ilmavasti huoneen keskellä. Pyöreä pöytä sopii kauniisti niin sanottuihin epämääräisiin tiloihin. Myös todella pieneen tilaan voi sijoittaa näppärästi vähän tilaa vievän trumpettijalkaisen pyöreän pöydän.

Meille pyöreä pöytä tuli vähän vahingossa. Olimme suunnitelleet ruokailutilaan pitkää kahdeksan hengen pöytää, mutta valitsemamme pöydän valmistus oli ehditty lopettaa, ennen kuin saimme talomme valmiiksi. Samalta valmistajalta löytyi sitten vahingossa jotain aivan päinvastaista kuin alkuperäisen suunnitelman mukainen musta, pitkä ja kapea metallipöytä. Ja ehkä juuri niin oli tarkoituskin. Tuo valkoinen, halkaisijaltaan 128 senttinen pöytä sopii todella kauniisti kaikkien jyrkkien ja kulmikkaiden muotojen keskelle. Pöydän ympäri pääsee kulkemaan helposti mistä suunnasta tahansa ja ison pöydän ääreen mahtuu kevyesti kuusi henkeä joskaan kahdeksankaan ei tee liian tiukkaa.

Pienenä miinuspuolena sanottakoon, että laminoitu pinta ei ole se kaikista kestävin. Tässä suhteessa kokopuiset pöytälevyt hakkaavat melamiini- ja laminaattipinnat mennen tullen. Toki taas pinnat on helpompi pitää puhtaana.

Teema-kaadin | Iittala*
Teema Teekannu | Iittala*
Nappula-kynttilänjalka | Iittala*
Teema -muki | Iittala


*tuotteet on saatu osana vuosiyhteistyötä
SHARE:

February 5, 2017

AVOHYLLYT – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Mikä mielestänne tekee minimalistisen kodin? Onko se kodin väripaletin niukkuus? Tavaran vähyys? Vaiko yleinen tunnelma, mikä kodista huokuu? Minimalistisuutta on varmasti monenlaista sorttia. Joillekin se merkitsee askeettisuutta ja toisille taas hallintaa. Tiedän monia ihmisiä, jotka rakastavat järjestää tavaroita kaappeihin ja laatikoihin. Se voi olla jopa todella terapeuttista, kunhan ei mene ihan neuroottiseksi.

Minimalismin vastakohdaksi mainitaan usein kodikkuus. Ymmärrän hyvin tämän ajatuksen. Varsinkin, jos kodikkaaksi mieltää upottavat matot, pehmeät huovat, laskeutuvat verhot ja rakkaiden ja muistoja täynnä olevien valokuva ja muistoesineiden kokoelmat tasojen päällä. Ainakin itse miellän tällaisen sisustuksen hyvin kutsuvaksi ja lämpöiseksi.

Kovin rönsyilevää sisustajaa minusta tuskin koskaan tulee. Pidän siitä, että tavaroilla on paikkansa. Pidän myös käytännöllisyydestä. Silloin tietynlainen tavaran vähyys helpottaa arjessa. Täytyy tunnustaa: olen erittäin laiska siivoamaan. Pidän myös siitä, että sisustukseen syntyy kerroksia. Siinä ei hoppuilut auta vaan harkiten hyvä tulee.

Minulla on taipumus hukata tavaroita. Olen myös hukannut itseni monen monta kertaa, mutta se on jo toinen tarina se. Asioiden ja ennen kaikkea päivittäisten rutiinien sujumista helpottaa huomattavasti se, että tavarat ovat oikeissa paikoissa. Tällöin ei myöskään koskaan pääse syntymään mitään aivan älytöntä kaaosta. Taloutemme lemmikit eivät jostain syystä ole oikein omaksuneet tätä käytäntöä, mutta ehkäpä tässäkin harjoitus tekee joku päivä mestarin.

Kodissamme on muutama paikka, jotka pääsevät myös ilman koirien myötävaikutusta räjähtämään käsiin. Näitä ovat keittiön tasot, eteisen lipasto sekä kodinhoitohuoneen avohyllyt. Kodinhoitohuone on siinäkin suhteessa näppärä, että sinne on helppo sulloa kaikki "ylimääräinen" sälä pois silmistä. Ehkäpä vähän samanlaista virkaa toimittaa työhuone. Toisaalta juuri nämä tilat ovat arkena ahkerassa käytössä ja se paljon puhuttu elämisen jälki näkyy ja tuntuu. Ja eihän nyt kukaan jaksa jatkuvasti järjestellä?

Koska tavarat tuovat tietyllä lailla kotiin kodikkuutta ja persoonaa, saa siis osa tavaroista olla reilusti esillä. Avohyllyjä meiltä löytyy niin yläkerran aulasta, työhuoneesta kuin kodinhoitohuoneestakin. Kaikille näille yhteinen piirre on, että hyllyt eivät ole pelkästään kauniiden asetelmien alttareita, vaan ahkerasti arkikäytössä.

Aitio-hyllyt | Iiitala
Kartio-kaadin | Iittala
Kasvitarvikkeet | Granit
Batdog -juliste | My Deer Art Shop
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig